Kivoja, monennäköisiä ja kokoisia kanoja :)

Meillä on eri sorttisia kanoja nyt muutamia rotuja: Isokokoiset Jätti Kochin sekä Plymouth Rock, sekä pieni Appenzeller ...ja lisääkin on tilauksessa ja suunnitelmissa, jahka sopivia on saatavilla. Ollaan aika tarkkoja ja varovaisia kun porukkaa otetaan, jotta terveys säilyisi.

 

PS. Meiltä saa myös REHUX - kananrehut ;) kuin myös kauraa ja vehnää sopuhintaan.

Monenkirjavaa ja ikäistä porukkaa puurokupilla syksyllä -21. Nuorimmainenkin puikkelehtii hyvin seassa, vaikka ikää on vasta pari viikkoa, eikä mun tarvitse pelätä sen puolesta, niin kilttejä kaikki isot ovat pieniä kohtaan. Mä tykkään näiden luonteista :) ...Sulkapuvuissa on kyllä hiukan huomautettavaa juuri nyt, mutta suotakoon syksyinen mekon vaihto tytöille, pihakin on aika lailla höyhen kuorrutettu...
Taitaa tuo aita olla vielä tarpeen enemmän koiranpenikan turvaksi... Sen verran on Aatulla enempi tuota kokoa kuin parikuisellla isomunsterinseisojalla... (Aatu on oikeasti tosi kiltti viilipytty ja tottunut että koirat kyttäävät sen naisparvea) Oikealla monen ikäistä ja sorttista väkeä helteen kuivattamalla pihamaalla
Siinä he ovat meitin Appenzellerit: Asseri, sekä rouvansa; Assi, Asta, Ansa ja Auri, tosin ei välttämättä tuossa järjestykessä eli en erota heitä toisistaan joten kutsun lyhykäisesti; Asseri ja Akat
Vas. Asseri on ylväs, vaikkakin tukka on hiukka sekaisin... Keskellä Asseri ja akat yöpuulle asettumassa. Oik. Niin on Akoilla nättejä pilkkumekkoja, mutta kulmakarvat on kyllä jääneet jollain siistimättä :O
Keväällistä nuorisoa...

Niin, kuten kuvistakin pystyy havannoimaan on hautomakone ollut käynnissä usempaan otteeseen kevään aikana... Ensin haalin Pohjanmaalta vierassukuisia Jättikochinin munia ja myös uusia värejä toivoin saavani. Harmikseni toivevärit olivat pääasiassa kukkoja ja muutenkin kanatipuja tuli niukasti, mutta jatkosuunnitelmat tehdään sitten sen mukaan... Samaan haudontaan laitoin myös omien munia, sekä puhtaita jättejä, että kokeilumielessä jätti-rokki sekuleita.

Ja vielä loppukeväästä tuli saatua sopivasti Faverollejen munia, joita olen jo jonkun aikaa etsiskellyt, joten vielä yksi satsi piti haudottaa. Samaan koneeseen taas seuraksi omien jättien munia. Faverollet eivät harmikseni onnistuneet ja sain vain kaksi kukkotipua, mutta omia jättejä tuli sitten iso liuta ja olivatkin nyt sitten "renkipoika" Aatun jälkikasvua, koska entinen pääpomo Aapo oli jo pistetty pois.

Talven tiputkin kasvoivat isoiksi ja kotiin lopulta jäi jäteistä vain Armi, musta mottled. puhdasvärinen Buff columbian värinen Anneli muutti kesällä pois ja muut kananuorukaiset lensivät maailmalle jo aiemmin. Kukkoja toki jäi paistipoikatarhaan... Myöskin Appenzellereista yksi kukko ja kana lennähtivät uuteen kotiin kesän korvalla ja meille jäi kukko Asseri ja sille rouvat Assi, Asta, Ansa ja Auri.

 

Alkukesäistä parvea... Vas.kuvassa raitapaita rokkirouvan lisäksi joulutipuista Anneli ja Armi, sekä tietysti Aatu-kukko ja takanansa Aino ja Amanda- Oikealla porukkaa kaikenkirjavaa ja ikäistä ja risaisista mekoistakin näkee, että meillä pojat ovat rakastaneet vaaleaverikköjä eniten...
19.4.-21 Sisällä on aika ruuhkaista kun on seassa nuorisoa ja huomatkaa; Annullakin on taas pieniä tipusia hoivattavina. Oikealla: Sentään Appenzellerit osaavat kulkea ulkotarhaan nauttimaan auringosta ja on siellä lisäksi kukkopoikiakin mitä yksi akka kurkkiikin etualalla...
10 ja 11.4.-21 Ja taas kuoriudutaan ja suloisia pehmopalleroita tuli iso liuta jälleen. Jättikochineita vierasta sukua ja uusia värejä ja samalla omista jättejä ja jätti-rokki-sekulikokeilu
Love is in the air ? Appenzeller nuorukaisia 3/-21
Vas. Useampikin sukupolvi on tässä pinnasängyssä nukkunut ja vieläkin se toimii oivana lastenkamarina :). Oik. pinnasänkyvaiheen jo ohittaneita tipuja
Vas. Alkuvuodesta -21: Sapuskaa ootellaan? Etunenässä Aatu ja Aapo kukot. Oik. Pikimustalla Amandalla on niin kaunis vihertävä hohde täyteläisessä sulkamekossaan ja Rokkitytöt on raikkaan raidallisia
1/-21 Untuvamatto :), etenkin jättikochit ovat vielä ihan pehmukoita ja oikealla appenzeller lapsoset tukka pystyssä tulevaa kohti
Hauska seurata erilaisia tipuja samanaikaisesti... Vas. Vajaan viikon iässä appenzellerit olivat jo kasvattaneet siivet ja pyrstön tynkää, kun taas jättikochit ovat vielä pumpuli-pörröpalloja untuvikkoja ja vaan suurentuneet joka suuntaan. - Kesk.Pikkupunkkari-tirppoja, pehmopingviinejä ja kylpyankkoja :) - Oik. Annu ja pikkuisensa
Meidän Joulun lapset !

12/-20

Ja kun meillä kerran on raidallisia rokkareita, niin pitäähän myös olla pilkullisia punkkareita :)

Eli hankintalistalle Appenzeller spitzhauben, joka on erikoisen näköinen pystytukkainen pienikokoinen vaatimaton ja kestävä vanha sveitsiläinen rotu. No saataville tuli niiden munia loppuvuodesta, enkä kauaa miettinyt, sen verran harvoin on rotua saatavilla ja munat matkustivat pitkän matkan tänne meille. Hautomakoneeseen niiden seuraksi laitoin noita omien pörryköiden munia. Laskettu aika sattui 23.12. eli Jouluvauvoja oli luvassa, tosin hätäisimmät alkoivat kuoriutua jo 22.päivä ja hiukan ehkä häiritsivät Jouluvalmistelujakin, kun pakkohan niitä oli vähän väliä tarkkailla ;)

Pitkänmatkalaisista vajaa puolet selvityi tipuiksi asti eli kyllä tuo matkustus veronsa otti. Omista kaikki hedelmöittyneet kuoriutuivat reippaasti, tosin tulipahan havaittua ettei meidän kukot näköjään diggaa tummista tytöistä, sillä Amandan ja Amalian munat eivät oikein itäneet... Ja tosiaan empä ole poikia nähnyt niitä polkemassakaan, kun taas vaaleammat tytöt alkavat olla jo hiukan resuisen näköisiä...

Vas.lähtien: Joulun yllätyspaketit laitettu tekeytymään... Ja kyllä siellä jotain näyttäisi tapahtuvan. Annu päätti että haluaa myös pikkuisia ja hautoi sinnikkäästi, joten parin viikon jälkeen hellyin antamaan sille koneesta pari esihaudottua munaa :)
11/-20 vasemmalla komea kukko ja terhakat typykät eli Aatu ja Rokki tytöt. Oikealla muhkeita rouvia eli Aino, Aune, Amanda ja Amalia

10/-20

Syksyllä alkoi pikkuhiljaa muniakin tulla ja Jätti Kochin parveen jätettiin kuuden kanan ("keltaiset" Anni ja Annu, "ruskeat" Aino ja Aune, sekä mustat Amanda ja Amalia) lisäksi kaksi kukkoa (Aapo ja Aatu). (Loput kukot siirtyivät omaan porukkaan...) Lokakuussa, ilmojen kylmetessä muuttivat sisätiloihin ja parveen yhdistettiin Rokkimimmit eli Plymouth Rock kananuorikot (Anita, Alina, Alisa ja Angela). Alkuun isoja palleropyllyjä pienet hiukan ärsytti, mut pikkurokkareille oli paljon reittejä mistä pujahdella karkuun, sekä oma turvahäkki lämpölampulla. Ikkunasta olisi pääsy ulkotarhaankin, mutta noilla jätti sulkapalleroilla on sen verran korkeanpaikan kammoa ettei toivoakaan että uskaltaisivat niin korkealle kavuta. Onneksi sentään tasolla oleviin pesiin kipuavat munimaan tunnollisesti, kun niille ensin sen pari kertaa näytti. Orretkin ovat aivan turhia niille, nukkuvat lattialla tason alla kasassa... Päivätirsoja sentään rohkeimmat ottavat alaorsilla. Pääsemisestähän ei ulkoilu ole kiinni koska tikkaita on kyllä ikkunalle useampaa reittiä ja ulkonakin muutamat lehahtivat jopa lähes yläorsille kepeästi...  

Elokuun puolivälissä laskeutuivat tiluksille ihka oikeat rokkikanat ( Plymouth rock ) ja oikein terhakoita mimmejä ovatkin. Plymouth rock on isoksi kasvava vanha amerikkalainen maatiaisrotu 1800-luvun alkupuolelta ja sitä on ollut Suomessakin jo sata vuotta ja sitä löytyy monen nykyisenkin tuotanto- ja maatiaisrodun perimästä.

 

Rokkimimmit vas. juuri tulleina, kesk. rokkistarat estradilla ja oik. riekkumisen jälkeen uni vaan tulee...
3kk ikäiset teini kochinit ovat jo melkoisia palleroita

Meille tuli toukokuussa -20 tusina kanatipua. Rotuna on jättikoch / jättikochin eli ovat tosi isoiksi kasvavia jättikanoja ja kauniita pörheitä möllyköitä ja luonteeltaankin tänne sopivia hyvähermoisia kohtuu rauhallisia viilipyttyjä. Rotu on alkuperältään hyvin vanha, jopa 1300 luvulta löytyy mainintoja kotimaastaan Kiinasta ja on saapunut eurooppaankin jo 1800 luvulla.

Kasvunopeus on kyllä melkoista, jo 2kk iässä olivat ohittaneet koossa peruskanaset...

 

Kuvassa n.6vk ja juuri muuttaneet ulos kesäasuntoon