Kivoja, monennäköisiä ja kokoisia kanoja :)

Meillä on eri sorttisia kanoja nyt muutamia rotuja: Isokokoiset Jätti Kochin sekä Plymouth Rock, sekä pieni Appenzeller ...ja lisääkin on tilauksessa ja suunnitelmissa, jahka sopivia on saatavilla. Ollaan aika tarkkoja ja varovaisia kun porukkaa otetaan, jotta terveys säilyisi.

PS. Meiltä saa myös REHUX - kananrehut ;) kuin myös kauraa ja vehnää sopuhintaan.

12/-20

Ja kun meillä kerran on raidallisia rokkareita, niin pitäähän myös olla pilkullisia punkkareita :)

Eli hankintalistalle Appenzeller spitzhauben, joka on erikoisen näköinen pystytukkainen pienikokoinen vaatimaton ja kestävä vanha sveitsiläinen rotu. No saataville tuli niiden munia loppuvuodesta, enkä kauaa miettinyt, sen verran harvoin on rotua saatavilla ja munat matkustivat pitkän matkan tänne meille. Hautomakoneeseen niiden seuraksi laitoin noita omien pörryköiden munia. Laskettu aika sattui 23.12. eli Jouluvauvoja oli luvassa, tosin hätäisimmät alkoivat kuoriutua jo 22.päivä ja hiukan ehkä häiritsivät Jouluvalmistelujakin, kun pakkohan niitä oli vähän väliä tarkkailla ;)

Pitkänmatkalaisista vajaa puolet selvityi tipuiksi asti eli kyllä tuo matkustus veronsa otti. Omista kaikki hedelmöittyneet kuoriutuivat reippaasti, tosin tulipahan havaittua ettei meidän kukot näköjään diggaa tummista tytöistä, sillä Amandan ja Amalian munat eivät oikein itäneet... Ja tosiaan empä ole poikia nähnyt niitä polkemassakaan, kun taas vaaleammat tytöt alkavat olla jo hiukan resuisen näköisiä...

Vas.lähtien: Joulun yllätyspaketit laitettu tekeytymään... Ja kyllä siellä jotain näyttäisi tapahtuvan. Annu päätti että haluaa myös pikkuisia ja hautoi sinnikkäästi, joten parin viikon jälkeen hellyin antamaan sille koneesta pari esihaudottua munaa :)

10/-20

Syksyllä alkoi pikkuhiljaa muniakin tulla ja Jätti Kochin parveen jätettiin kuuden kanan ("keltaiset" Anni ja Annu, "ruskeat" Aino ja Aune, sekä mustat Amanda ja Amalia) lisäksi kaksi kukkoa (Aapo ja Aatu). (Loput kukot siirtyivät omaan porukkaan...) Lokakuussa, ilmojen kylmetessä muuttivat sisätiloihin ja parveen yhdistettiin Rokkimimmit eli Plymouth Rock kananuorikot (Anita, Alina, Alisa ja Angela). Alkuun isoja palleropyllyjä pienet hiukan ärsytti, mut pikkurokkareille oli paljon reittejä mistä pujahdella karkuun, sekä oma turvahäkki lämpölampulla. Ikkunasta olisi pääsy ulkotarhaankin, mutta noilla jätti sulkapalleroilla on sen verran korkeanpaikan kammoa ettei toivoakaan että uskaltaisivat niin korkealle kavuta. Onneksi sentään tasolla oleviin pesiin kipuavat munimaan tunnollisesti, kun niille ensin sen pari kertaa näytti. Orretkin ovat aivan turhia niille, nukkuvat lattialla tason alla kasassa... Päivätirsoja sentään rohkeimmat ottavat alaorsilla. Pääsemisestähän ei ulkoilu ole kiinni koska tikkaita on kyllä ikkunalle useampaa reittiä ja ulkonakin muutamat lehahtivat jopa lähes yläorsille kepeästi...  

Elokuun puolivälissä laskeutuivat tiluksille ihka oikeat rokkikanat ( Plymouth rock ) ja oikein terhakoita mimmejä ovatkin. Plymouth rock on isoksi kasvava vanha amerikkalainen maatiaisrotu 1800-luvun alkupuolelta ja sitä on ollut Suomessakin jo sata vuotta ja sitä löytyy monen nykyisenkin tuotanto- ja maatiaisrodun perimästä.

Rokkimimmit vas. juuri tulleina, kesk. rokkistarat estradilla ja oik. riekkumisen jälkeen uni vaan tulee...

Meille tuli toukokuussa -20 tusina kanatipua. Rotuna on jättikoch / jättikochin eli ovat tosi isoiksi kasvavia jättikanoja ja kauniita pörheitä möllyköitä ja luonteeltaankin tänne sopivia hyvähermoisia kohtuu rauhallisia viilipyttyjä. Rotu on alkuperältään hyvin vanha, jopa 1300 luvulta löytyy mainintoja kotimaastaan Kiinasta ja on saapunut eurooppaankin jo 1800 luvulla.

Kasvunopeus on kyllä melkoista, jo 2kk iässä olivat ohittaneet koossa peruskanaset...

Kuvassa n.6vk ja juuri muuttaneet ulos kesäasuntoon