Gerbiilit meillä ja kasvatus yms...

Tässä tällainen selostus gerbiileistämme ja niiden olosuhteista, hoidosta ja kasvatuksesta meillä. Syynä tähän avautumiseeni on, kun joitakin tahoja, jotka eivät edes tunne minua lainkaan, tuntuu kovasti häiritsevän touhuni ja epäilyttävän eläinten pitoni ja tietotaitoni.

 

Meillä panostetaan kaikkien eläinten hoitoon ja olosuhteisiin ihan kunnolla, jotta niillä olisi koko ajan hyvä olla, ja niin myös gerbiilienkin. Asumukset ovat tilavia ja virikkeellisiä: Tätä kirjoittaessa kolmella naaras- ja kahdella uroslaumalla on käytössään 4 kpl 1metrin pituista lasiterraariota ja yksi muutoin reiluilla mitoilla oleva 70cm pituinen. Kaikkien korkeus on 40-50cm ja kattona hyvän ilmanvaihdon takaava verkko. Sisusteena on pohjalla runsaasti savisia salaojaputkia ja –ruukkuja, isoja pahvilootia tuomaan kerroksellisuutta ja joitakin puisia tasoja, koppeja, tunneleita, taivuteltavia eri pituisia siltoja yms. pinnempana, sekä kookospähkinän puolikkaita, joista gebumme tuntuvat tykkäävän kovasti koska niitä pystyvät siirtelemäänkin halutessaan ja jatkuvasti tarjotaan uutta pahviakin silputtavaksi. Kuivikkeena käytän melkoisesti tavallisista kutterinpurua kalliimpaa pellavakuiviketta, mutta johon minä ja eläimemme olemme kovasti mieltyneet ja lisäksi tietysti heinää, oksia, kerppuja jne...  Ruokinnan perustana on Altromin rotta-hiiri ylläpito pelletti ja sen lisäksi erilaisia siemeniä ja kuivattuja kasviksia tms kauden ja tarpeen mukaan (esim. poikasille pieniä linnunsiemensekoitusta yms), sekä useasti tuoreita kasviksia ja joskus hiukan koiran kuivanappuloita tai lihaa eli myöskään ruoan suhteen  halvin hinta ei ratkaise vaan mielestäni paras laatu ja kokonaisuus. Näillä eväillä ja olosuhteilla gerbiilimme ovat toistaiseksi voineet erinomaisen hyvin, pysyneet terveinä, poikaset kasvaneet tasaisesti ja turkitkin olleet hienoja ja kiiltäviä. Hoitoon kuuluvat tietysti siis myös säännölliset hiekkakylvyt chincillan kylpyhiekassa, sisä- ja ulkoloishäätö varmuuden vuoksi n.kerran vuodessa ja usein toistuvat käsittelyt ja tarkistukset. En myöskään pitkitä turhanpäiten kenenkään elämää, vaan autuaammille maille pääsee heti, jos elämä ei ole suju täysipainoisesti tai jotain normaali elämää haittaavia ongelmia alkaa ilmetä.   

Kasvatusyhdistelmissäni katson aina yksilöitä ja niiden luonteen ja ulkoisia piirteitä niin, että täydentävät toisiaan ja tulos olisi mahdollisimman toiveideni mukaista. Värejä kyllä yhdistelen oman harkintani mukaan sopivia yhteen ja värijakaumat ja yllärit poikueissa tuovat sen oman jännityksensä hommaan ja vielä kun valtaosa eläimistä ja kasvateistani on kuviollisia, niin ihan sattuman kauppaahaan se on miten ne kuviot sitten tarkalleen ottaen jälkeläisissä asettuvat.  Saatan joskus käyttää lievää sukusiitosta esim. serkusparitus voisi tulla joskus kyseeseen, jos katson että yksilöt täydentävät toisiansa juuri sopivasti muutoin ja taustat on kunnossa. En yleensä uusi samoja yhdistelmiä vaan pyrin käyttämään samalle naaraalle seuraavalla kerralla eri urosta, pitääkseni oman eläinkantani geenipoolin monipuolisena jatkuvuuden mahdollistamiseksi ja aina välillä hankin harkitusti sopivia täysin vierasverisiä eläimiä joukkoon.

Itselleni tärkeitä asioita ulkonäön suhteen ovat sellaiset piirteet jotka saavat eläimet näyttämään omaan silmääni kivoilta ja lajinmukaisilta: nätti pää ja ilme, sopusuhtainen jäntevä vartalo ja pitkä häntä hyvällä karvoituksella ja tupsulla. Koon puolesta minulle piisaa keskikoiset elukat, enkä yritä kasvattaa mitään monstereita piittaamatta muista tekijöistä. Minun naaraitteni painot vaihtelevat  n.70-90g tietämissä (naaraat ovat jatkuvasti suht hoikkia) ja urokset 80-125g (uroksilla painot heilahtelevat suuresti samoilla yksilöilläkin vuodenajan ja massanmuutosten mukaan).  Itseäni ei näyttelyt oikeastaan kiinnosta, koska kilpailuviettini täyttyy tarpeeksi koiraharrastuksen kautta hiukan suuremmissa ympyröissä ja nimenomaan siellä taitopuolella, mutta kyllä kasvattejani pitäisi kehdata näyttelyihinkin viedä, silloin kun väri ja kuvio täyttää standardit. Joidenkin gerbiilieni suvuissakin on näyttelysissä käyneitä ja pärjänneitä yksilöitä.

Luonteeltaan gebujeni pitää olla pirteitä ja uteliaita, eivät saa olla liian arkoja ja säikkyjä tai flegmaattisia, eivätkä tietenkään saa purra tms. ja täytyy tulla toimeen isommassakin laumassa ja pystyä totuttamaan myös aikuisia uusiin laumoihin ja vieraatkin poikaset pitää hyväksyä joukkoon muitta mutkitta. En asuta uroksia ja naaraita koskaan pidempään yhdessä, joten nopeat hyväksymiset astutustilanteissakin ovat ehdoton edellytys, jotta sukua jatkamaan voi meillä päästä. Takaisin omaan saman sukupuolen laumaan pitää myös pystyä palamaan sujuvasti tai eteen voi tulla lähtö... Poikaset saavat useimmiten syntyä maailmaan niin, että niillä on useampi hoitaja tarjolla, eli siis laumaan. Joskus lauman arvojärjestyksessä alempiarvoinen saa synnyttää omassa rauhassa verkon takana ja paluu laumaan poikasineen tapahtuu sitten muutaman viikon kuluttua. Tämä edellyttää että tiedän ja tunnen omat elukkani kunnolla, niiden arvojärjestyksen laumoissa ja niiden käyttäytymisenkin hyvin ja sitä myöten miten kulloinkin kannattaa toimia. Olen myös kyllä lukenut monista mahdollisista ongelmista mitä eteen voi tulla mm. shokkikohtauksista, naksutaudista yms, mutta onnekseni en ole päässyt niitä käytännössä todistamaan ja toivon hyvän hoidon edesauttavan etten tulevaisuudessakaan ;) 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

SimpleSite.com
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

06.11 | 13:26

Vähäsen löytyy tällä hetkellä. Platyja ois sitten reilummin ;)

...
15.10 | 23:42

Oisko sulla miekkapyrstöjä ?

...
04.05 | 19:33

Hei Taru, lähettäisitkö taas lammikkokalojen ruokaa satasen edestä?
Löytyykö vanhat tiedot vielä arkistosta?

Terkuin Aija ja Jouko Lento

...
27.02 | 09:54

Hei. Kyllä niitä jonkun verran mahtuu eli kunhan on alle sata, niin otan...

...
Tykkäät tästä sivusta